Reilu kupillinen kahvia, kiitos!

Suolaisten naposteltavien lisäksi olen heikkona erilaisiin virvokkeisiin: kylmiin, kuumiin ja kaikkiin siltä väliltä. Yrttiteetä löytyy omasta takaa yllin kyllin, mutta sitten on tietysti kahvi joka on kyllä aivan oma lukunsa! Sillä pitkään oli niin, että piti joka päivä ihan litratolkulla kaataa kitusiinsa sitä Mocca Masterilla valutettua, kitkerää ja tylsää, mutta ah-niin-kotoisan makuista, supisuomalaista suodatinsumppia. Eikä se toisaalta ole mikään ihme kun miettii miten selkärangasta kahvittelu meillä tulee ja onhan se tärkeä osa suomalaisten sosiaalista kanssakäymistä. Mahtipontisella 10 kilogramman keskikulutuksella per tyyppi per vuosi, olemmekin lunastaneet kyseenalaisen kunnian maailman virallisina kahvinkittaajina. Heittääkseni tähän vielä toisen shokeeraavan luvun niin kerrottakoon että YHDEN kahvikupillisen valmistukseen kuluu 140 litraa vettä. Että sellaista.

Sinänsä olen vasta uusi tekijä keskivertosuomalaiseen verrattuna, joka käyttää kahvinkeitintä sujuvasti heti kävelemään oppimisen jälkeen. Meillä kotona ei ollut keitintä, joten opin tämän kansalaistaitoihin rinnastettavan kyvyn vasta 14-vuotiaana kun aloitin työt kahvilassa. Kyllä siinä oli työkavereilla ihmettelemistä kun edessä seisoi pisamaposkinen teinityttö, joka näytti ja kuulosti aivan suomalaiselta, mutta ei osannut herrajumala keittää kahvia!

Samoihin aikoihin aloitin kahvin juomisen, asiaankuuluvasti runsaalla sokerilla ja maidolla höystettynä. Sokeri jäi aika nopeasti, ja jossain matkan varrella siirryin luomukahviin mutta maito pysyi, vaikka vaihtuikin sittemmin kauraiseksi versioksi. Onneksi laatu lopulta korvasi määrän kahvinkin kanssa ja nykyään suosinkin pienpaahtimoiden vastapaahdettuja papuja, jotka jauhan itse haluttuun muotoon. Muutos on valtava - testaa niin tiedät mistä puhun. Hintahan noissa on aika suolainen, mutta ajattelen sen olevan luksustuote täällä päin maailmaa ja siitä tuleekin maksaa maltaita. Toisaalta lyhyelläkin matikalla laskee, että kun juo viidesosan kahvia siitä mitä aiemmin, niin siitä on varaa maksaa viisi kertaa enemmän. Planeetan lisäksi myös kroppa kiittää: saan nauttia kahvin hyödyistä enkä yliannostuksesta johtuvasta tärinästä ja levottomuudesta.
Ennen join pannullisen päivässä ja nyt jää kokonaisia päiviäkin välistä. Nykyään suhtaudunkin kahviin päivästä riippuen kuten nautintoaineeseen, jolloin jauhan pavut hartaasti käsin ja tapahtuma saa lähes seremonialliset piirteet. Toisinaan taas ajattelen sitä apuvälineenä, joka saa aivotoimintaa aikaiseksi silloinkin, kun esoteerinen keho on jäänyt koisimaan fyysisen olemuksen joutuessa nousemaan jo tunteja aiemmin. Kahviin liittyy myös kokonainen kirjo tunteita ja muistoja: lapsuuden kyläilyreissut perhetuttavien luona, kahvittelun merkeissä lintsatut lukiotunnit nuorena ja perheenjäsenen poismenon jälkeen surunvalittelijoille keitetyt, kyynelin maustetut pannulliset. On myös ollut kofeiinin voimalla valvottuja öitä koulutehtäviä tehdessä, mökkiterassilla kiireettömästi kumottuja kupillisia ja sitten tietenkin niitä sellaisia aivan erityisiä kahvihetkiä, jotka ovat osaltaan johtaneet siihen että minä olen tänä päivänä äiti ja vaimo.

Mutta nyt muistojen matkalta takaisin tähän hetkeen. Miltä näyttää entisen sumpin suurkuluttajan keittiössä tilanne nyt? No nykyisin Moccis majailee kaapin perällä ja sieltä se voidaan kaivaa taas esille kun on tarvetta järeälle kalustolle esimerkiksi vaikkapa supisuomalaisia nimipäiviä vietettäessä. ;) Muutoin kahvi valmistuu vedenkeittimen ja pressopannun yhdistelmällä aika näppärästi, ja maku on täyteläisempi sekä ihanasti rasvaisempi verrattuna keittimellä valmistettuun. Haaveilen tosin mutteripannusta, mutta ehkä joskus löydän juuri oikeanlaisen yksilön käytettynä.

Kahvin hiili- ja vesijalanjälki on suomalaisilla todella suuri jo määrien takia, mutta myös pitkän välimatkan vuoksi. Eikä se ole muutenkaan täysin ongelmaton tapa, vaan sen lisäksi että omaa suhdettaan siihen kannattaa pohtia, niin pohdi myös miten ja millaisena nautit kahvisi? Ota huomioon mm. seuraavat seikat:
a) Kahvin jätteet eli toisin sanoen yleensä pakkaus, suodatinpussit ja käytetyt kahvinporot. Puhumattakaan niistä kaikista yksittäispakatuista vaihtoehdoista jotka nostattavat hipin verenpaineen kattoon välittömästi. 

Saisikohan kahvia ostettua jostain läheltä irtona omaan astiaan?
Voisiko kahvin valmistaa kestosuodatinpussia hyödyntäen tai kokonaan ilman?
Mitä jos hyötykäyttäisit kahvinporot uudelleen esimerkiksi ihokuorintana, kompostin vauhdittajana tai kasvattaisit niissä sieniä?
Otatko kahvisi usein mukaan? Voisitko korvata kertakäyttöiset take away-mukit kestokupilla?
b) Kahvin muovit, sillä kahvinkeittimissä ja take away-kupeissa on aika paljon muovia ja kuuman nesteen mukana sitä liukenee mukaan myös kahviin. Muovintuotanto on suuri ongelma itsessään, mutta sillä on myös monenlaisia epäedullisia vaikutuksia ympäristöön ja terveyteemme.

Voisitko korvata keittimen jonkinlaisella pannulla?
Olisiko muovin sijasta lasi tai teräs mahdollinen materiaalivaihtoehto?
c) Kahvin alkuperä. On ikävä tosiasia että kahvia tuotetaan paikoin sekä todella epäeettisissä että epäekologisissa olosuhteissa. Laajojen tutkimusten mukaan suurinta osaa marketeista löytyvistä kahveista ei ole vastuullisuussertifioitu: minimipalkat eivät siis täyty, lapsia käytetään työvoimana ja ympäristöstä viis veisataan.

Tarkista onko käyttämälläsi kahvilla Fair Trade-sertifikaatti?
d) Kahvin terveellisyys on kiisteltyä, mutta varmaa on että suurissa määrin kahvi tekee hallaa vatsalle ja hermostolle. Erityisesti huonolaatuinen kahvi sisältää paljon torjunta-ainejäämiä sekä hometoksiineja ja vain vähän terveyttä edistäviä ainesosia. Mitään yleispätevää saantisuositusta on mielestäni vaikea määrittää, olemmehan me kaikki yksilöitä. Toiset ovat luontaisesti esimerkiksi kofeiinille paljon herkempiä kuin toiset, mutta kuuntelemalla omaa kehoaan saa aika hyvin viitteitä siitä onko määrä sopiva.

Tunnetko olosi hyväksi kahvin nauttimisen jälkeen?
Tarkkaile kärsitkö vatsavaivoista, sydämentykytyksistä tai univaikeuksia?

Mitäs ajatuksia ja ennen kaikkea tunteita kahvi teissä herättää? Ja ainiin, ihanaa alkanutta vuotta!

SEURAA SOMESSA:
instagram / facebook


Kommentit

  1. Aloitin itse kahvin juonnin vasta nykyisessä työpaikassani pari vuotta sitten. En edes hirveästi pidä kahvinmausta, mutta kiitos migreenin ja liian usein lyhyiksi jäävien yöunien vuoksi, on kofeiinikoukku päässyt syntymään. Usein olen yrittänyt totaalilakkoa, mutta loppuvat aina jompaan kumpaan edellämainitusta. Nyt tavoitteena vähentää oleellisesti ja irrottautua hiljalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku hiljaa on oikein hyvä ratkaisu. :) Toivottavasti löydät migreeniin kofeiinin sijasta jonkin toisen avun. Ihanaa alkanutta vuotta!

      Poista

Lähetä kommentti

LUETUIMMAT